Pakanallinen joulu
ajattelin kertoa joulun vietosta hiukan erilaisesta näkökulmasta, koska olen pakana, siis kirkkoon kuulumaton ihminen, joka pitää arvossa vanhoja jumalia ajalta ennen kristinuskoa, sekä kunnioittaa luonnon kiertokulkua isoine taitekohtineen.
Minun jouluni, tai Yule, kuten mieluummin kutsun sitä, alkaa talvipäivänseisauksena, eli 21.12. Sinä yönä, vanhan perinteen mukaan, aurinko syntyy uudestaan, alkaen tuoda kevättä vähitellen maan päälle. JUhlin siis valon paluuta, auringon uudelleen syntymää ja valon voittoa Yulen aikaan. Kristittyjen joulupyhät laitettiin alkukirkon ja Rooman valtakunnan aikana Saturnalian päivän päälle, joka oli 25.12. ja Roomalaisten perinteinen aurinkojumalan juhlapäivä. Näin kansa saatiin vähitellen kristillistettyä, ilman että ihmiset kapinoivat liikaa vanhojen perinteiden menettämisen puolesta.
KOska suomalainen joulu on iloinen sekoitus pakanallista ja kristillistä perinnettä, joulun juhliminen ei ole ongelma. Syön kaikkea perinteistä jouluruokaa, tosin käyn kyllä viemässä ulos myös jotain, yleensä leipää ja olutta/viiniä puun juurelle kiitoslahjanan jumalille kuluneesta vuodesta ja toivoen onnellista uutta vuodenkiertoa. Samoin minulle se isoin juhla on 21.-22.12 välisenä yönä, jolloin lähden yksin tai muutaman ystävän kanssa ulos luontoon juhlimaan auringon syntymää ja sen jälkeen menemme jonkun kotiin syömään hyvin ja yleensä myös juomaan, vanhaan kunnon viikinkien joulutyyliin, he kun ryyppäsivät aikoinaan koko joulun. :)
Jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä ovat sitten enmmän sukulaisia varten, on ne perinteiset sukuateriat, lahjat ja muut. Ihan mukavaa, mielelläni juhlin heidän kanssaan, mutta minulle se joulun suurin henkinen merkitys on jo silloin ohitse. Mikäli joku kiinnostui pakanaperinteistä, tai meistä yleensä, niin sivustolta www.thuleia.com löytyy hyvää asiallista tietoa suomeksi, ja sivuilta www.witchvox.com löytyy runsaasti englannikielistä materiaalia.
Säihkyvää Yulea itse kullekin!
Seuraava:
Kohta se jo taas tulee.
- kesätonttu