jakamisen iloa?!
Muistan omat lapsuuteni joulut, aattona heräsin aina ihanaan kinkun tuoksuun, se tuoksu jo pelkästään sai aikaan joulun.. Aatto aamuna käytiin hakemassa mummu tai mummut meille, nostettiin kuusi sisään ja koristelttiin se. Isän kanssa vietiin linnuille lyhde ja juostiin hangissa koiran kanssa. Äiti hääräsi mummujen kanssa keittiössä ja pian ihanaiset herkut odottivat pöydässä. Vaaria kunnioitettiin hetken hiljaisuudella ja raamatusta luettiin evankeliumi. pian päivä olikin jo illan puolella, pukkia odoteltiin aina keittiön ikkunan äärellä. Pukin käynnin jälkeen oli hautaus maa ajelujen ja saunomisen vuoro.
Nyt ollessani 22- vuotias perheellinen koti äiti, on joulusta muodostunut täysi kaaos. Ensin tapellaan siitä missä ollaan joulu, minä tahtoisin olla kotona ja kutsua mummuja ja vaareja meille. mieheni vanhemmat haluavat että vietämme joulun heillä, minun vanhempani tahtovat meidät heille. Minua ahdistaa ajatuskin että joutuisin viettämään joulun mieheni vanhempien luona jälleen, heidän joulu perinteet ovat omituisia ja tuntuu kun se olisi yksi tavallinen arki päivä, ainut vaan että ruokapöytä on runsaampi. Minun vanhemmillani taas joulu menee stressatessa isän alkoholinkäytöstä.
Tahtoisin antaa lapsilleni sellisen joulun kun itse olen saaut, millä sen järjestän kun kaikki tahtovar eri asioita.
En ole 4 vuoteen herännyt siihen ihanaan kinkun tuoksuun ja tunnelmaan, koska emme ole mieheni kanssa paistaneet kinkkua kun ei sitä kerkiäisi edes maistamaan koska meillä on niin kiire paikasta toiseen.
Tule joulu kultainen=)
Tänä vuonna sen järjestän, suuttukoot iso vanhemmat tai ei!!
Seuraava:
Mummolan joulu
- riina