Minun jouluni
Olen jouluihminen, isolla J:llä. Joulun odotus alkaa jo elokuussa kun huomaa että kesä alkaa olla lopuillaan. Illat hämärtyvät ja aamuisin on sumua peltojen yllä. Syyskuun aikana illat pimenevät äkkiä. Silloin on mukava istua ulkona juomassa teetä ja katsella tähdenlentoja. Maalla asuessa eivät katuvalot häiritse. Niiden iltojen avulla sitä taas jaksaa kummasti eteenpäin siinä pimeydessä. Lokakuun lähestyessä ensimmäiset glögipurkit ilmestyvät kauppojen hyllyille, ja ensimmäiset postimyyntikuvastot kolahtavat postilaatikkoon. Lokakuun kääntyessä marraskuuhun olen polttanut kynttilöitä ison kasan ja juonut litroittain glögiä. Kaupasta tulee ostettua jo hyvissä ajoin joululahjoja, ja suunnitelmia annettavista joululahjoista tulee tehtyä jo syyskuussa. Jouluaiheiset kirjat ja lehdet sekä ruokaohjeet ja levyt ovat kovassa käytössä ennen joulukuuta.
Itselläni joulunaika alkaa itsenäisyyspäivästä, ja perinteet myös. Useana vuonna olen tehnyt piparit itsenäisyyspäivän aattona ja kuunnellut samalla joululauluja. Yleensä tuon päivän olen saanut olla ihan yksin, kun muut ovat töissä tai koulussa, ja itse olen jo vapaalla. Itsenäisyyspäivänä on lippukuntamme perinteinen soihtukulkue, joka normaalisti on päättynyt iltahartauteen kirkossa tai puurojuhlaan seurakuntatalolla. Saapa nähdä miten tänä vuonna käy. Viime vuonna olin ensimmäistä kertaa itsenäisyyspäivän aamuna jumalanpalveluksessa, toivottavasti siitäkin tulee minulle perinne. Kauneimmat joululaulut kajahtavat kirkossa yleensä joulukuun alkupuolella ja niitä laulaessa mielessä kulkee muistoja menneistä jouluista.
Itse jouluviikko menee lähes aattoon asti koulussa, tänä vuonna loma alkaa jo neljä päivää ennen aattoa. Toivottavasti nyt ehdin tekemään jouluruokia ja leivonnaisia, sekä siivoamaan kotona, ehkäpä olemaan myös muutaman päivän töissä.
Aatonaattona alkaa se hurjin urakka: siivoaminen. Usein käy niin, että pesen saunan sillä välin, kun muut siivoavat talon. Illalla koti on siivottu, ja jouluruuat kinkun paistamista vaille valmiina. Muutama lahja saattaa olla paketoimatta. Joten kinkku paistumaan vanhaan leivinuuniin, sakset ja teippirulla kauniisti käteen, ja paketoimaan. Yleensä aatonaattoiltana käydään koko perheen voimin lahjakierroksella sukulaisten luona. On ihanaa ajaa tähtitaivaan alla kapeaa lumista kuusten reunustamaa maalaistietä joululauluja kuunnellen. Kotiin palatessa sisällä tuoksuu joulu: kinkun, pipareiden ja luumukiisselin tuoksut sekoittuvat huumaavaksi yhdistelmäksi. Rusina- ja pähkinäkulhot sekä mandariinit joulutähden edessä pöydällä tuovat mieleen muistoja. Missähän se enkelikello onkaan? Aatonaaton vaihtuessa aatoksi olen vielä hereillä ja isän nostaessa kinkun uunista olen kärttämässä lämmintä kinkkua leivän päälle.
Jouluaattoaamuna tulee herättyä usein ennen kahdeksaa, käyn laittamassa riisipuuron kiehumaan ja laitan joululaulut soimaan. Samalla laitan kahvit tippumaan, vien linnuille lyhteet ja ruokin koirat. Pikkuhiljaa muutkin heräilevät, ja tohina alkaa. Joku käy hakemassa saunalle puita, joku etsii kynttilöitä ja joku silittää liinan ruokapöytään. Osa lähtee tekemään vielä viime hetken ruokaostoksia. Joulukuusi tuodaan jossain välissä sisälle, yleensä kuusi on koristeltu ennen joulurauhan julistusta. Kuusen koristelu on ollut minun juttuni jo useamman vuoden ajan, on oikeastaan aika hieno tunne saada laittaa latvatähti paikalleen ja laittaa kuusen valot palamaan. Joulurauhan julistuksen jälkeen laitetaan laatikot lämpiämään uuniin, perunat kiehumaan ja paisti kuumenemaan. Pöytä katetaan, kotikaljaa haetaan kellarista kannuun ja leipää, kinkkua, lohta ja juustoja leikataan. Joku saattaa lähteä käymään aattoiltapäivän hartauksessa, mutta yleensä ollaan kaikki kotona.
”Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista. Kuiske kuuluu miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa.”
Ruokaillessa vierähtää helposti tunti, syömisen ohessa jutellaan ja mietitään loppupäivän ohjelmaa: koska sauna lämmitetään, entä ketkä lähtevät käymään haudoilla ja milloin. Ruokailun jälkeen osa käy ruokaperäisille ja osa lähtee ulos, joku lukee Jouluevankeliumia omassa rauhassa ja hiljaisuudessa.
Hämärän tullessa sytytellään kynttilöitä niin sisälle kuin uloskin. Jossain välissä täti perheineen tulee käymään haudoilta tullessaan. Silloin keitetään kahvit ja pöytään nostetaan niin leipää kuin pipareitakin sekä joulutorttuja ja pullapitkoa. Vieraiden lähdettyä yleensä isoveli laittaa saunan lämpiämään, saunan lämmetessä saatetaan katsoa yhdessä Metsoloiden Muistojen joulua. Saunassa käydään kaikessa rauhassa, kukin vuorollaan. Saunan jälkeen saatetaan syödä, ja sitten jaetaan lahjat. Viime vuonna meillä vielä kävi joulupukki, mitenhän tänä vuonna käy?
Lahjojen jakamisen jälkeen syödään ja jokainen menee omiin oloihinsa. Illalla, joskus yhdeksän aikoihin viedään haudoille kynttilöitä. Yksi joulun kauneimpia asioita on öinen hautausmaa, jota valaisee pelkät kynttilät. Joinakin vuosina käydään hautausmaalta tultua vielä muutamien serkkujen luona, ja sieltä kotiudutaan vasta puolenyön jälkeen.
Jouluaamuna osa lähtee kirkkoon, kun osa perheestä jää vielä nukkumaan. Kirkosta tullessa saatetaan käydä hautausmaalla kiertämässä sukulaisten hautoja läpi, ja sytytellään jo ehkä sammuneita kynttilöitä. Kotiutuessa laitetaan ruoka lämpiämään ja syödään. Joulupäivä vietetään vielä kotosalla, mutta tapaninpäivänä käydään mummolassa syömässä. Tapaninpäivänä saatetaan myös lähteä pelaamaan serkkujen kanssa jääkiekkoa tai – palloa. Joululoman aikana yritän myös tavata niitä ystäviä ja kavereita, joita ei muuten ehdi näkemään: asutaan eri paikkakunnilla, mutta jouluksi jokainen tulee kotiin.
Minun jouluni on ollut jo monta vuotta samanlainen, ja tuntuu siltä että juuri näin on hyvä: perinteet tuovat turvallisuutta ja jatkuvuuden tunnetta. Tästäkin tekstistä puuttuu vielä varmasti monta tärkeää asiaa, ja ehkä joku muu perheemme jäsen kirjoittaisi toisenlaisen tekstin, jokainen ihminen näkee ja ennen kaikkea kokee asiat niin eri tavoin.
Mukavaa joulunodotusta, näin marraskuun 6. päivä 2007!
Seuraava:
"Tulis jo se joulu"
- Jouluhöppänä