Jouluiset sadut kertovat usein joulupukin pajan kiireistä ennen joulua ja mahdollisista vastoinkäymisistä joulua odotettaessa. Entäs jos jouluna ei ole lunta? Voiko joulupukki silloin tullakaan lumella kulkevalla reellään? Mitäs jos tontut alkavat lakkoon, eivätkä rakennekaan lahjoa valmiiksi ja unohtavat kaiken lisäksi merkitä pukin suureen kirjaan, kuka on ollut kiltti ja kuka ei?
Joulun sadut kertovat joulun hengen kadottamisesta ja sen uudelleen löytämisestä, kuten Zachris Topeliuksen joulusadussa Jouluyö, jossa tylystä pukista tulee kiltti lahjoja jakava pukki. Topeliuksen joulusatuja ovat myös mm. Tähtisilmä ja Peikkojen joulu.
Toinen joulusatuja kirjoittanut kirjailijamme on Anni Swan, jonka kauniisiin satuihin Joulutähti, Jouluvieraita ja Joulu-ukko kannattaa ehdottomasti tutustua.
Joulusaduissa tärkeitä ovat myös kuvitukset. Unohtumattomia, lumoavan kuvamaailman luojia ovat olleet luonnollisesti Rudolf Koivu ja Martta Wendelin. He kuvittivat vuosikymmenien ajan satukirjojen ohella myös joululehtiä.
Richard Scarryn kuvitetut joulukirjat ovat sykähdyttävän hauskoja - Herra Possula joulupukin apulaisena, Kaikkein paras joulukirja ja Eläinten joulu. Muita jouluisia satukirjoja, joiden sisällöt vaihtelevat uskonnollisesta maalliseen ovat esim. Maikki Harjanteen Mintun joulukirja, Hannele Huovin Tonttuja, mitä ihmettä, Mauri Kunnaksen Joulupukki, Astrid Lindgrenin Lapsen joulu ja Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoittama Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä.
Joulun uskomuksiin pohjautuvat sadut yhdessä joululaulujen kanssa pitävät yllä jouluisia perinteitämme joulupukista ja tontuista, kuusipuusta, joulusaunasta ja joulupöydässä herkuttelusta.